Paula sanoo, että lasinpuhallus on parhaimmillaan kuin tanssia. Se tuntuu aivan koreografialta ja ulkopuoliselle voi jopa näyttää siltä. Lasinpuhalluksen oppii vain tarkkailemalla ja sitten puhaltamalla, sekä keskustelemalla ja kysymällä neuvoja vanhemmilta työkavereilta.

”On todella tärkeää työskennellä juuri tässä kylässä voidakseen hyötyä täällä olevasta hiljaisesta tiedosta. Minulle on myös tärkeää jatkaa lasinpuhalluksen perinnettä omassa sukupolvessani. En tiedä olisinko löytänyt itsestäni taiteellisuutta, ellei se olisi tullut lasin läpi. Lasi ei ole vain materiaali idean toteuttamiseen, vaan itse materiaali todella ruokkii luovuuttani. Pidän siitä, ettei lasia puhalleta yksin. Kaikkien yhteinen taitotaso nostaa myös minun mahdollisuuksiani tehdä teoksia. Ehkä lasimaailman yhteisöllisyys johtuu myös siitä, että sinun on oltava ystävällinen, jotta muut haluavat puhaltaa kanssasi.”