Helena Lehtinen
Helena Lehtistä kuvataan usein keräilijäksi; hän poimii asioita, joita hän myöhemmin käyttää koruissaan. ”Kerääminen, näkeminen, käsittely ja tekeminen. Sirpaleita, muistoja, merkityksettömyyden ja merkityksen löytämistä”, hän kertoo työstään. Muoto, väri ja pinta ohjaavat hänen valintojaan, mutta hänen löytönsä ovat tavallisia, arkipäiväisiä asioita: oksia, lankaa, nauhaa ja kiviä. Materiaalit valitaan huolellisesti niiden historian ja muistojen mukaan.
Helena Lehtinen
Helena Lehtistä kuvataan usein keräilijäksi; hän poimii asioita, joita hän myöhemmin käyttää koruissaan. ”Kerääminen, näkeminen, käsittely ja tekeminen. Sirpaleita, muistoja, merkityksettömyyden ja merkityksen löytämistä”, hän kertoo työstään. Muoto, väri ja pinta ohjaavat hänen valintojaan, mutta hänen löytönsä ovat tavallisia, arkipäiväisiä asioita: oksia, lankaa, nauhaa ja kiviä. Materiaalit valitaan huolellisesti niiden historian ja muistojen mukaan.
Lahdessa vuonna 1952 syntynyt Lehtinen opiskeli Lahden Goldsmith Schoolissa, Taideteollisessa korkeakoulussa ja Lahden ammattikorkeakoulussa. Hän on Suomalaisen nykykoruryhmän Hibernaten perustajajäsen, hänen töitään on esillä kansainvälisesti ja osana useita kokoelmia, kuten Marzee-kokoelmassa, Helsingin Designmuseossa, Lars ja Helena Pahlmanin kokoelmassa, Röhsska-museossa Göteborgissa ja Die Neue Sammlungissa Münchenissä. Vuonna 2013 Lehtinen palkittiin Herbert Hoffman -palkinnolla ja Suomen Korutaideliitto valitsi hänet Vuoden korutaiteilijaksi vuonna 2015.
”Taiteellista työtäni ohjaa kiinnostukseni arkisia esineitä ja muotoja kohtaan. Käytännöllinen, huomaamaton ja yleinen herättävät kiinnostukseni. Sarjatuotanto ilman jälkeäkään yksilöllisyydestä. Muodot, jotka luovat ”perheen”.
”Nämä tavalliset muodot tai esineet ovat materiaalia työssäni. Ne antavat minulle vapauden leikkiä; muutaa kokoa tai toimintoa ja muokata materiaalia. Tavallinen muuttuu ainutlaatuiseksi, mutta paljastaa silti alkuperänsä.”