Exhibition #72 – Man-Maid-Nature

LOKAL & LOKAL+
17.–27.3.2021

Pop-Up CONTEMPORARY #10

Pernille Egeskov (DK)
Silas Inoue (DK)
Renata Jakowleff (FI)
Minna Kangasmaa (FI)
Sari Koski-Vähälä (FI)
Charlotte Walentin (SWE)

FI

Miten asioiden ja esineiden ”luontoa” voi tulkita, miten ajatuksia voi ilmentää luonnon ja materiaalien kautta?

Näyttely MAN-MAID-NATURE kyseenalaistaa käsityksiä luonnollisten ja keinotekoisten materiaalien kielestä ja muodo(i)sta (tai muodottomuudesta).

Näyttelyn nimeen sisältyy sanaleikki: sanaparin MAN-MAID voi tulkita tarkoittavan mies-nainen, mutta myös ihmisen tekemä. Nimen tarkoitus on neutraloida mytologiaan, uskontoon ja historiaan sisältyviä sukupuoliroolien stereotypioita, joita osaltaan ilmentävät myös erilaiset luojaa, isää ja Jumalaa sekä äitiä luonnon henkilöitymänä tarkoittavat synonyymit. Monissa kielissä sana ”luonto” tarjoaa hedelmällisen maaperän ajattelulle: käsite viittaa luonnolliseen maailmaan, joka on autenttinen ja annettu, kun taas asioiden ja esineiden ”luonto” viittaa niiden ominaisuuksiin.

Tarkastelun keskiössä on siis mahdollisuus määritellä luonto siten, ettei siihen sisälly mitään objektiivista eikä ikuisesti muuttumatonta – olipa kyse sitten teosten aineellisuudesta, aineettomuudesta, olotilasta, muodosta tai estetiikasta. Näyttely tarjoaa ristiriitoja ja tasapainoilua vastinparien välillä – suunnaton ja herkkä, minimaalinen ja monimutkainen, luonnollinen ja keinotekoinen, käsin kosketeltava ja huomaamaton, konkreettinen ja aineeton.

Materiaalit siis muodostavat teosten käsitteellisen perustan, mutta ne myös ohjaavat prosesseja, joiden kautta teosten esteettiset, fyysiset ja aistittavat ominaisuudet määrittyvät. Lisäksi jo materiaaleissa itsessään on tarina tai muisto, ja ne muuttuvat esineiksi. Ne ovat osa allegoriaa, joka sijoittaa materiaalin ihmisten välisiin suhteisiin ja toimintaan; ne kantavat jälkiä kaikista niistä, jotka ovat materiaaleja omistaneet, kasvattaneet, muotoilleet, värittäneet, pureskelleet tai käyttäneet.

Näin materiaalit siis sisältävät ideoita, metaforisia representaatioita. Toisaalta ne voivat myös olla koodeja laajemmista kollektiivisista, universaaleista merkityksistä, eksistentiaalisista, sosiaalisista ja ekologisista narratiiveista kuten liikakulutus, kestävä kehitys sekä materiaalien valmistus ja elinkaari.

Teosten materiaaleista välittyy monitasoista kerroksellisuutta, siirtymiä ja ajan syklejä aina jatkuvassa kierrossa elävistä organismeista muinaisiin maa-aineksiin, jotka ajan kuluessa kuivuvat tai halkeilevat, ja ohikiitäviin hetkiin, jotka on luovissa prosesseissa onnistuttu vangitsemaan. Materiaalit voivat heijastaa aikaa, aika puolestaan tulla näkyväksi materiaaleissa.

Potentiaalisten poikkeusten ja vääristymien moninaisuus sulattaa yhteen kaikki mahdolliset erottelut, myös ihmisen ja ympäristön välisen yhteiselon. Taide muovaa luontoa ja luonto muovaa taidetta ikuisesti muuttuvassa symbioosissa.

Claire Gould, kuraattori

 

SVE

Vad kan betraktas eller tolkas som ”tingens natur” och hur kan tankar ges konkret form via natur och material?

Utställningen MAN-MAID-NATURE utmanar rådande uppfattningar om naturliga och konstgjorda materials språk och form(er) (eller formlöshet). I titeln ingår en ordlek: man-maid kan utläsas både som ”man-kvinna” och som ”tillverkad av människor”, ”konstgjord” (man-made). Titelns syfte är att neutralisera mytologiernas, religionernas och historiens könsstereotyper, såsom skaparen, fadern och Gud som manliga symboler men också Moder natur som kvinnlig symbol. I många språk bildar ordet ”natur” en rik jordmån för associationer: det syftar dels på den naturliga, autentiska och givna världen, dels också på tingens natur, dvs. deras väsen och egenskaper.

Utställningens fokus ligger således på möjligheten att definiera begreppet natur så att det inte inkluderar någonting objektivt eller evigt oföränderligt – vare sig det är fråga om konstverkens materialitet, immaterialitet, tillstånd, form eller estetik. Utställningen presenterar konflikter och duster mellan olika kategorier – det enorma och det finstilta, det enkla och det komplexa, det naturliga och det syntetiska, det påtagliga och det omärkliga, det konkreta och det abstrakta.

Materialen bildar med andra ord verkens konceptuella fundament samtidigt som de också styr de processer som definierar verkens estetiska, fysiska och förnimbara egenskaper. De bär på en berättelse eller ett minne, de förvandlas till föremål och ingår i en allegori som förbinder dem med mänskliga relationer och handlingar; de har formats av alla som ägt dem, närt dem, format dem, färgat dem, tuggat dem eller använt dem.

Materialen innehåller således idéer, metaforiska representationer. Men de kan också vara koder för mer vittsyftande kollektiva, universella meningar, existentiella eller sociala och ekologiska narrativ såsom överkonsumtion, hållbar utveckling, materialtillverkning och materialens livscykel.

Verkens material förmedlar också komplexa skikt, förskjutningar och tidscykler i ett kontinuerligt kretslopp från levande organismer till forntida jordmaterial som med tiden torkar eller spricker upp, till förbiilande ögonblick som fångats i den kreativa processen. Material kan reflektera tid; tid kan reflektera material.

Med så många potentiella avvikelser och förvrängningar blir alla potentiella distinktioner, inklusive människans samlevnad med sin omgivning, upplösta och sammanflätade. Konsten formar naturen och naturen formar konsten i en ständigt föränderlig symbios.

Claire Gould, kurator

 

ENG

What can be implied or interpreted as ‘the nature of things’ and how can ideas be embodied through nature and materials?

In MAN-MAID-NATURE the artists challenge existing notions of language and form(s) (or formlessness) of both the ‘man-made’ but also materials sourced from nature.

The title is intended to neutralize the gender-role stereotypes inherent in mythology, religion, and history, including the synonym for Creator, father, God or maker as well as the personification of the Mother Nature. ‘Nature’ in many languages offers a rich ground of thought; it expresses the natural world, something authentic and inherent, and with ‘the nature’ of things we understand an attribute, or essence.

Our focus thus lies the possibilities of redefining ‘nature’ in which nothing is objective or eternally conclusive – not the artworks materiality, immateriality, their state, form or aesthetics. Thus, we present some contradictions and play-offs – between the immense and delicate, the minimal and complex, the natural or synthetic (or man-made), the palpable and imperceptible, the tangible and intangible.

The materials form the works’ conceptual foundations, but also inform the processes that determine their aesthetic, physical, and sensory attributes. Equally, the materials in the artworks carry a history, or memory, become objects, and are part of an allegory, connecting them to human relationships and actions, shaped by those who have owned, nurtured, shaped, coloured or been chewed or worn by them.

With this the materials embody ideas, metaphorical representations, or act as codes for wider, collective, universal meanings, existential, or social and ecological narratives – such as consumption surplus, sustainability, the creation of matter, and the life cycle of materials.

Materials in the works also convey complex layers, passages,
or cycles of time; from organisms in continual cycles, to ancient earth-bound materials that dry or crack over time, and the fleeting moments captured in glass blowing. Materials can reflect time just as time can be reflected in materials.

With so many potential deviations and distortions, all possible distinctions, including our co-existence with the environment, are dissolved and interlaced. Art transforms nature and nature transforms art in an ever-re-configurating state of symbiosis.

Claire Gould, Curator

Explore: Exhibitions